~*~
Hei taas kerran!
Lauantaina tuli painettua valkolakki päähän ja nyt voin siis ylpeänä todeta: "Ohi on!"
Olen vihdoin ylioppilas. Käsittämätöntä!
Kolmeen vuoteen mahtui paljon kaikenlaista, mutta tulen silti aina lämmöllä muistelemaan lukioaikojani. En tiedä missä olisin nyt, jos olisin valinnut ammattikoulun tai jonkin muun koulutusalan lukion sijaan kolmisen vuotta sitten. Sen kuitenkin tiedän, että ilman tuota kyseenomaista valintaa en olisi välttämättä koskaan tavannut niitä huikeita ihmisiä, joiden kanssa minulla oli kunnia opiskella nämä kuluneet kolme vuotta. Ja se on kyllä täysin varmaa etten olisi selvinnyt siitä uurastuksesta ilman juuri näitä ihmisiä. Ilman heidän tukeaan kolmen vuoden uurastuksien läpi en olisi tässä nyt, enkä olisi ollut myöskään koulumme juhlasalissa lauantaina painamassa lakkia päähän noin sadan muun kanssaopiskelijani kanssa.
Kiitos teille ♥
On vaikeaa pukea tämänhetkistä tunnetta sanoiksi, sillä sanat eivät millään riitä kuvaamaan sitä kuinka tavattoman helpottunut tällä hetkellä olen siitä, että selvisin ylioppilaaksi asti. Kuitenkin mieleni on myös hyvin haikea, sillä tiedän kaveriporukkamme hajaantuvan ympäri Suomea, mikä tarkoittaa sitä, että tapaaminen koko porukalla tulee olemaan vastaisuudessa hyvin hankalaa. Lisäksi olen lievästi jännittynyt, kun kuusivuotisen taipaleen jälkeen on jälleen aika jättää yksi lähes kodiksi muodostunut opinahjo ja lähteä kohti uusia seikkailuja.
Ennen kaikkea olen kuitenkin onnellinen kaikesta siitä, mitä olen saanut nähdä ja kokea kuluneiden kolmen vuoden aikana, enkä vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään koko maailmassa.
Rakkaat ystävät, opettajat ja Tiirismaan lukio, tulette aina pysymään sydämessäni ja toivon, että näemme vielä tulevaisuudessa.
Kiitos.
♥
~*~
Hello once again!
I put the graduation cap on my head on Saturday and now I can proudly say "it's over!"
I'm finally a graduate. Unbelievable!
A lot of things happened during these past three years but I will always recall this period in my life with great warmth. I don't know where I'd be if I had chosen vocational school or some other training program instead of high school approximately three years ago. What I do know, is that without that particular decision I made, I probably wouldn't have met all the incredible people I had the honor to study with for the past three years. And what I'm definitely sure about is that I wouldn't have survived that hard work without these people. Without their support through all that, I wouldn't be here right now and I wouldn't have been placing the graduation cap on my head either with approx. 100 other fellow students in our school's ballroom on Saturday.
Cheers to you ♥
It's hard to put down in words this feeling inside of me since words aren't enough to describe how exceptionally relieved I am that I made it through high school. On the other hand, I'm also a bit sad because I know that our little group of friends will scatter around Finland, which means that meeting with the whole group will be nearly impossible in the future. In addition, I'm also a bit nervous when after six years' journey it's again time to leave the school I can almost call home and set off for new adventures.
Above all I'm happy for all of the things I got to see and experience during these past three years and I wouldn't trade it for the world.
Dear friends, teachers and Tiirismaa high school, you'll be in my heart forever and I hope we'll see in again in the future.
Thank you.
♥
~*~
~*~
Ylioppilas / Graduate 2014
~*~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti